Kuvien tekeminen on mun juttuni - siis illuusioiden luominen kaksiulotteiselle pinnalle viivojen, pisteiden, pintojen ja muiden sattumien avulla. Se on varmaankin vanhin kuvantekemisen tapa ja ymmärrettävä mitä erilaisimmille lajimme edustajille. Se ei ikinä vanhene.

Rakastan piirtämistä, maalaamista, grafiikkaa... Aina jokin tekniikka on ylitse muiden. Syventyminen on hauskaa. Siten saa tekniikoista enemmän irti ja ilmaisu tulee helpommaksi, suoremmaksi, intuitiivisemmaksi. Jotain muutakin pitää silti olla vireillä siinä sivussa: ks. muu.

Kuvani ovat tähän asti olleet aina jossain määrin figuratiivisia. Imen vaikutteita taidehistoriasta ja nykyisiltä kollegoilta, mutta yhtä lailla tarkkailen maailmaa löytäen ympäriltäni ihan mitä tahansa kiinnostavia ilmiöitä. Alitajuntani sekoittaa aiheet puolestani sopivaksi muhennokseksi todellista ja kuviteltua. Olen tehnyt paljon omakuvia ja muita omakohtaisia pohdintoja ihmisyydestä. Viime aikoina minulle on tullut yhä tärkeämmäksi luonnon, eritoten metsän kuvaaminen.

Maisemakuvissanikin ihmisen läsnäolo on olennainen: paikat muuntuvat epäpaikoiksi ihmisen toiminnan ansiosta. Luonnonelementit puolestaan ovat puhtaalla ja alkuperäisellä tavalla kauniita ja raikkaita, kuten on pohjimmiltaan oma ihmismäinen olemassaolommekin.